Ei taide, ei elokuva, eikä yksikään ihminen ole ole vapaa maailmankatsomuksellisista uskomuksista.
Kaikki miten elämässä pyrimme toimimaan, perustuu jonkinlaiseen käsitykseen siitä keitä olemme, mistä tulemme ja mihin olemme matkalla.
Kaikkein parhaiten ihmisen sisin tulee esiin kerronnallisessa taiteessa – ja juuri elokuvissa.
Kirjoitamme, ohjaamme ja näyttelemme tarinoita itsestämme. Siitä mitä mielestämme on olla ihminen.
Katselemme tarinoita ihmismielen myllerryksestä: kostosta, rakkaudesta, hyvästä ja pahasta.
Siksi olisikin vähättelevää kutsua sitä vain elokuvaksi.
Nykyään on yleistä käydä vain katselemassa leffoja, mutta kuinka usein mietimme mikä on se käsitys kauneudesta, hyvyydestä tai ihmisluonnosta, joka valkokankaalta meihin syöpyy. Ehkä jokainen meistä tietää sen tunteen kun elokuva on päättynyt ja kävelemme ulos, samalla eläen vielä vähän aikaa sitten silmiemme eteen auenneessa maailmassa, sen tunnelmissa ja tuntemuksissa. Elokuvan voimaa ei voi yliarvioida.
Näytämme elokuvia jotka todellisuuspaon sijasta tempaavat sinut ihmeellisen tosielämän ajatuksia ja sydäntä kutkuttaviin syövereihin.
Totuus ON tarua ihmeellisempää!